Tuo tyyppi

Viikon päästä tähän aikaan Vauva on Taapero. Jaiks! 

Ja jippii! 

Beibe on sisäistänyt tämän en ole enää vauva -jutun aika hyvin, alkaa olla jo Isojen Tyttöjen juttuja hänellä. Niinkuin kaulakorut ja kiipeily ja tavallinen maito ja koko yön nukkuminen ilman herätyksiä. Vaippa pitäisi laittaa pystyasennossa ja suihkussa käynti ja hampaiden harjaus on huippua!

Nuudeli on mahtava tyyppi. Hän ärisee ja jokeltaa ja mammammattaa ja säksättää kuin räkättirastas. Nauru on herkässä, erityisesti siskojen seurassa.

Välillä hän on hellä ja halaa ja pussaa ja on ihan aiiiii. Välillä hän on riiviöraggari ja kiskoo kaikki tavarat tarttumakorkeudelta lattialle ja istuu sotkun keskellä, napittaa äitiä silmät suurena ja puistelee päätään: en minä tätä tehnyt!

Joskus, eritoten ruokapöydässä, on raivo päällä ja maitopullo lentää kuin ohjus. Kulmakarvat on kiukusta oranssit ja kitapurjeet lepattaa, ääni särkee kuulijan hampaita.

Mutta että kylläpä tuo Taatiainen onkin ihana. Ja rakas. Meille kaikille jotka saamme hänen kanssaan olla. <3

Hoitoaika

Nyt se peljätty ja kauhulla odotettu Aikakausi on alkanut, siis Päiväkotipäivät. Urgh. 

Viime viikko meni opetellessa, tällä viikolla alkoi tositoimet. Toistaiseksi Husbandi on vienyt ja hakenut ja raportoinut mulle asiain laidoista.

Beibe on ryhmänsä nuorin, yllätys yllätys. Mutta reipas hän on myöskin. Ruoka ja uni maistuu, syli on tarjolla kun sitä tarvii, hiekkalaatikolla veivaa hän.

Mutta silti.

Sydäntä raastaa, niinkuin kahdesti aiemminkin samassa tilanteessa.

Kaipa tämä tästä.

Vaikka mitä

Kappas kun aika on kiirinyt sitten viime kirjoituksen! Vauva on täyttänyt tässä välissä 10 kk ja sairastanut pirullusen flunssan ja kasvattanut hampaita ja mökkeillyt ja syönyt viiliä ja seisoskellut koko ajan pidempiä aikoja ilman tukea. Ja ties mitä muuta. Tässä on todistusaineistoa:

Kohtaaminen karvaläjän kanssa oli riemuisa. Varsinkin kun koiruus lipasi naamasta!

Omenasato on koemaistettu. (Vai mallataanko tässä jouluvauvalle omenaa auuhun?)

Kiikkuhommat on parhautta, sitä ei käy kiistäminen.

Luonnon ihmeellisyydet ihmetyttää joskus.

Ylähampaat! Ne on niiiin kä-te-vät!!! Yksi porkkana on jo jyrsitty atomeiksi!

Vauva on ihana otus ja tuntuu kasvaessaan vaan ihanustuvan!

Puuronaaman rantaelämää

Mustikkanaama.

Pallukka veti iltapuuronsa mustikoidenm kanssa ja maistu niiiiiin hyvältä, että piti ääneen nauraa ja hekottaa ja kikattaa ja samalla esitellä KAHTA alahammasta.

Biitsillä, suu täynnä hiekkaa.

Viikonloppuna visiteerattiin ystäväperheen luona, ja koskapa arska helli säteillään, käytiin kahtena päivänä rannallakin. Vauva istuskeli rantavedessä ja läiskytti ja kikatti ja hihkui ja taputti ihan intona! Ja imi käpyjä ja keppejä ja survoi hiekkaa suuhun minkä kerkesi. Äitinsä sai olla aika vikkelänä.

Maastovauva.

Kävipä tuo Nappeli ihan kokovartalovedessäkin isänsä kanssa, rohkea likka. Ei tullut edes huutoa, pelkästään kokovartalojäykistys.

Nuppi.

Jotta että viikonloppu oli sangen kiva!

Vauvan kesäpäivät

Meidän Vauvan kesäpäivät on kuluneet vauhdissa kiitäen...

veivaillen...

...leikkien...

...hurjissa vekottimissa heiluen...

...läiskytellen...

...kroolaten.

Mukavaa vauvan elämää! Harmillista, että äitinsä loma on lopussa ja huomenna alkaa taas ankara aherrus työmaalla.

Taputtava reissuvauva

Vauvanen oli eka kertaa yökylässä kun vanhemmat kävi hummaamassa Maamme Pääkaupungissa. Ennen the Kyläilyä käytiin parin päivän intensiivivierailut yöpaikassa, ja tietysti kaikki menikin hyvin ja mainiosti. Beben serkkupojat olivat innokkaita hoitajia!

Nyt kun on taas alkanut lämmintä pidellä, on Vauvalle järjestetty hyvin mieluinen viilennyskeino: kooli. Ei muuta kun vettä pohjalle ja Nuppinokka sekaan!

Viime yön Reissuvauva oli Husbandin kanssa mökillä. Saivat viettää laatuaikaa yhdessä, minä Isosiskojen kanssa. (Ja nukkua koko yön putkeen!!!!!!)

Ai niin, Nuppeli on oppinut Uuden Taidon: taputtamisen! Ja siitäkös on lystiä piisannut! 

Niin, ja konttaamisesta on tullut parina viime päivänä ensisijainen kulkemismuoto!

Rullaattorikaahari

Rullaattori on huippupeli! Sen kanssa pääsee ja yltää ja äitikin saa hengähtää hetken kun ei tarvi sydän syrjällään olla ottamassa koppia Kurottelijasta.

Nyttemmin Beibe veivaa rullillaan kuin pro, mutta alkuvauhtiin avusti tuo Houkuttimista Suurin: the kaukosäädin.

Rullaattori ei ole ihan eilissä päivänä tehty. Sillä on treenannut myös Vauvan Emon Serkut viime vuosituhannella, samoin kuin Vauvan Serkut tällä vuosituhannella.