torstai 31. toukokuuta 2012

21+5

Aamulla neuvolassa ja päivällä lääkärissä - kyllä on nyt mitattu ja tutkittu. Neuvolassa ei mitään erityistä, samat hommat kuin aina. Sain Todistuksen Paksuna Olemisesta, ens viikolla voi laitta raha- ja avustusanomuken vetämään.

Ja samainen Hirmukiva Lääkäri ultrasi Beben pumpun kuin viime viikollakin. Synän näytti justiinsa siltä kuin tuollaisen mahalaisen synämen pitää näyttääkin, joten huolet pois! Jippii!!!

Poristiin Lääkärin kanssa menneistä ja tulevasta synnytyksistä ja hän oli samaa mieltä mun kanssa siitä että tämäkin menee tod näk yliaikaiseksi ja pitää käynnistää. Niinpä hän pyysi mua varaamaan ajan loppuraskauden huitteilla, niin katotaan miten Juniori on kasvanut ja jos vaikka ulostuloteittiä voisi ronklaamalla herätellä hommiin. Kuulemma sektion takia se käynnistys ei ole ihan läpihuutojuttu.

Ai joo, Neuvolan Täti kyseli mitä mieltä olisin sokerirasituskokeesta. Arvatenkin en sellaiseen väkisin hinkua, joten vielä ei tarvi mennä. Sovittiin että käyn jos alkaa vaikuttaa tarpeelliselta.

Olen NIIN onnellinen, että Bebellä on kaikki hyvin. Totisesti tie hyvään mieleen käy mahan kautta.

perjantai 25. toukokuuta 2012

20+6

Se ultra. Maha kuralla kurvasin keskusneuvolaan, kohtasin Husbandin, odoteltiin hetki ja päästiin äärettömän mukavan lääkärin puheille. Pitemmittä jorinoitta lavetille pötkölleen, maha paljaaksi, ja ultra vonkumaan.

Löytyi mm. nenäluu, munuaiset, reisiluu, vatsalaukku, kolme suonta napanuorasta, kädet ja kintut. Myös selkärankaa lapsellamme on sopivan mittainen pätkä. Hyvältä näytti. Paitsi että ensi viikolla vien vauvani uudelleen ultrattavaksi, koska nyt hän oli sammunut sen verran huonoon asentoon, että sydäntä ei voinut tarkastella ihan niin hyvin kuin lääkäri olisi halunnut. Pieni epäilys siis on, että sydämessä voi olla reikä väliseinässä, mutta en hermoile siitä ennen kuin sellainen on varmasti todettu. Nyt sitä välisenää vaan ei näkynyt kunnolla kaikilta osin.

Beben poistumareitin varrella edellisen pienokaisen syntymän aikoihin bongattua myomaa tutkittiin myös ultrakojeella, mutta eipä sitä löytynytkään. Hahaa!

Jos Meidän Uusi Vauva jatkaa kasvuaan täsmälleen samaa tahtia laskettuun syntymäpäivään saakka, niin silloin hän on 3,3 kg painava möllikkä. Siskonsa painoivat suunnilleen sata grammaa enemmän syntyessään 42 viikolla. Haaruväliä yritin tuijottaa, enkä ainakaan kellejä nähnyt. Enpä kyllä mitään muutakaan, jotenka sukupuoli on arvotus kunnes hänet kohtaamme naamatusten.

Kaiken kaikkiaan käynnistä jäi tosi hyvä mieli. Lääkäri oli toooosi mukava ja lämmin. Selitti sydänasian niin ettei tarvinnut alkaa panikoimaan ja kertoi muutenkin tarkasti mitä näkyi. (Paitsi niistä kelleistä kun Husbandi kielsi kertomasta.)

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

20+4

Kattelin Pienemmän Isosiskon odotusblogia ja hokasin, että mulla on ollut täysin samoja oireita ja oloja tuolloin reilu neljä vuotta sitten samoilla viikoilla kun nyt, eli huimausta ja närästystä ja poltetta vasemmanpuoleisella hinkki-pötsi välisellä vyöhykkeellä. Eilen siis huippasi niin että suorastaan pyöri päässä ja kun oikasin pötkölleen, tuli kanakormat kurkkuun asti kun niin närästi.

Mutta bonuksena olin tuntevinani beben potkuttelut mahanahan ulkopuolelle. Tyyppi tykkää veivata ilta/yömyöhään, silloin kun pitäisi olla nukkumassa.

Huomenna onpi ultrapäivä. Kääk. Ajatus nostattaa jänskätystä mahaan ja aivoihin.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

20+1

Vauva jytää mahassa ja valtakunnassa kaikki hyvin. Tulevalla viikolla on rakenneulta ja toivottavasti sen jälkeenkin kaikki on hyvin.

Ostinpa päivänä eräänä nestemäistä rautaa ajatuksena että se olisi vatsayatävällisempää kuin tabut. Mjoo, voihan se olla, mutta makunystyräystävällistä se ei taatusti ole!!! Kiesus sentään, miten joku voi maistua iljettävälle! Kuin makeutettua verta, hyi hiivatti. Palaan siis tabletteihin ja kärsin pöntöllä.

lauantai 12. toukokuuta 2012

19+0

Mikäpä tässä ollessa ja mollottaessa. Olo on mitä mainioin. Bebe heittelee tuntuvasti voltteja ja kaikenlainen äkkötys ynnä ylenpalttinen väsymys on muisto vain. (Toistaiseksi.)

Olen vilkuillut kaupoissa toisella silmällä vauvanvaatteita, mutta eipä ne näköjään herätä mitään mielenkiintoa tai ostointoa. Ehkä joskus lähitulevaisuudessa pitää luoda silmäys avovintin aarreaittaan ja tehdä inventaario olemassa olevista kuteista. Oon jossain vaiheessa tehnyt raakaa karsintaa, mutta eiköhän sieltä vielä jokunen nuttu löydy.

Kakkoselle en ottanut äitiyspakkausta kun Ykkösen jäljiltä löytyi kaikki tarvittava, mutta nyt aattelin paketin taas ottaa. Onneksi pakkauksen toppahaalarin kuosi on nyt jotain ihan muuta kuin mintunvihreä-ruskearaidallinen oksennus. (Vaikkei hillityt beigeydetkään ole ihan mun juttu...)

torstai 3. toukokuuta 2012

17+5

Neuvola oli. Beben sydän jyskytti 155 bpm ja hautojan lukemat oli normaalit joka suhteessa.

Kotiläksyksi oli edellisellä kerralla annettu kaks A4:sta täynnä väittämiä tyyliin osaan kodinhoitohommat ja tiedän että vauvan tulo vaikuttaa parisuhteeseen, kerro mielipiteesi asteikolla 1-5. Hohhoijjaa. Kun on kyse kolmannen kerran asialla olevasta, liki 20 vuotta omillaan asuneesta matamista, niin kysymykset ei tuntuneet ihan ajankohtaisilta...

Neuvolan täti myös kertoi, että OYSissa on otettu käyttöön pehmeämpi käynnistyskeino: tipan sijasta homma aloitetaan pimperoon survottavalla tyynyllä! Sen tarkoitus on kuulemma ärsyttää synnytys vauhtiin. Tuskin maltan odottaa mokoman piparityynyn kohtaamista.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

17+4

Mahassa tuntuu selviä pieniä liikkeitä. Ei kovin tiheästi, mutta tuntuupa kumminkin. Kivaa onpi se.

Hanurin ympärille on muodostumassa vessanpöntönrenkaan muotoinen känsä kun istunnot kestää niin kauan. Ei ole kivaa se.

Oon lukenut varmaan kaikki netin synnytyskertomukset ja samalla tietty mietiskellyt tulevaa. Mitähän siitä tulee... Käynnistys + imukuppi/sektio? Mitään muuta en uskalla edes miettiä, mitään toiveita on turha kirjoittaa ylös. (Paitsi Husbandin toive, eli ei kandeja synnyttämöön tollisteleen mykkänä laumana kuten Kakkosen syntymän aikaan.)

Liitoskipuja on ilmaantunut haaruväliluun seutuville. Viikonloppuinen himosiivous tuntui selässä ihan tosissaan. Pihalla kun kärräsin painavaa kivikuormaa kottisilla, tuntui etupallossa epämukavalta. Vaan muuten olo on kuin ei oliskaan, eli eipä tunnu miltään.

Huomenna on kolmas neuvolavisiitti. Saan hiv- ja kuppatulokset, ou jee...