Selkä on rikki, aijaijaiiiii! Ei voi kyökkiä eikä kyykistellä. Kävely on hankalaa. Voi surkeutta.
Onneksi Bebe liikkuu taas likipitäen normaaliin tahtiin. Mikähän lie hissukausi hänellä oli muutaman päivän ajan.
Välillä vähän supistaa, mutta so not. Odotan toiveikkaasti joka hetki että lapsivesi turskahtaa, mutta so not sekään. Järjen tasolla tiedän toiveikkaana odottelun olevan ihan turhaa (kunnes toisin todistetaan), mutta minkäpäs teet. Optimismi on joskus hanurista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti