Vaikka mitä

Kappas kun aika on kiirinyt sitten viime kirjoituksen! Vauva on täyttänyt tässä välissä 10 kk ja sairastanut pirullusen flunssan ja kasvattanut hampaita ja mökkeillyt ja syönyt viiliä ja seisoskellut koko ajan pidempiä aikoja ilman tukea. Ja ties mitä muuta. Tässä on todistusaineistoa:

Kohtaaminen karvaläjän kanssa oli riemuisa. Varsinkin kun koiruus lipasi naamasta!

Omenasato on koemaistettu. (Vai mallataanko tässä jouluvauvalle omenaa auuhun?)

Kiikkuhommat on parhautta, sitä ei käy kiistäminen.

Luonnon ihmeellisyydet ihmetyttää joskus.

Ylähampaat! Ne on niiiin kä-te-vät!!! Yksi porkkana on jo jyrsitty atomeiksi!

Vauva on ihana otus ja tuntuu kasvaessaan vaan ihanustuvan!

Puuronaaman rantaelämää

Mustikkanaama.

Pallukka veti iltapuuronsa mustikoidenm kanssa ja maistu niiiiiin hyvältä, että piti ääneen nauraa ja hekottaa ja kikattaa ja samalla esitellä KAHTA alahammasta.

Biitsillä, suu täynnä hiekkaa.

Viikonloppuna visiteerattiin ystäväperheen luona, ja koskapa arska helli säteillään, käytiin kahtena päivänä rannallakin. Vauva istuskeli rantavedessä ja läiskytti ja kikatti ja hihkui ja taputti ihan intona! Ja imi käpyjä ja keppejä ja survoi hiekkaa suuhun minkä kerkesi. Äitinsä sai olla aika vikkelänä.

Maastovauva.

Kävipä tuo Nappeli ihan kokovartalovedessäkin isänsä kanssa, rohkea likka. Ei tullut edes huutoa, pelkästään kokovartalojäykistys.

Nuppi.

Jotta että viikonloppu oli sangen kiva!